Metsä minussa: Rannassa männyt, ne kauneimmat

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuvaaja Antti Kauppi

Tämä se on, sanon, – otan tämän. Edessä suuret ikkunat,  niiden takana mäntymetsä, joka peittää näkyvistä muut talot.  Olen latvojen korkeudella ja näen vain männyt  ja taivasta niin pitkälle kuin jaksan katsoa. Takana ovat vuodet kaupungin keskustassa, missä ikkunasta näkyy toinen ikkuna.

Tämä se on, isäni sanoo monta vuosikymmentä aikaisemmin ja vetäisee nimensä kauppakirjaan, jolla valtion omistama merenrantatontti siirtyy hänen omistukseensa.

Alussa on vain kaksi töyssyistä pyöränjälkeä metsän halki, kuorma-auto ja klubiaskin kanteen piirretty,  sotavuodet silmissä siintänyt unelma. Perillä metsä vielä sateen jälkeen tuoksuvana, taustana hiekkaranta ja auringosta välkkyvä meri. Männyt ovat iskeneet juuret lujasti hiekkaan, vankat oksat ovat  väistäneet tuulta käppyrään. Kuuset ovat vetäytyneet yhteen tontin laidalle.

Nuo kuuset mie kaadan kaikki pois, isä sanoo, -tuovat vain hyttysiä. Männyistä mie säästän kauneimmat,  meren puolelle. Muut kaadan ja vien sahalle.

Isä kaataa kuusikon ja rakentaa oksista intiaanimajan, vie sahalle männyt, kulkee edestakaisin päässä kulmista solmittu nenäliina. Aurinko lämmittää  niskan punaiseksi, käsiin jää pihkasta jäljet.

Mökissä on sauna ja saunakamari. Kun sauna on kerran lämmitetty ja yö valvottu kuumassa kamarissa seinän takana, isä kantaa kiukaan ulos ja tuo kaupungista hellan. Nyt meillä on kaksi huonetta ja veranta. Illalla hyttyset parveilevat verannalla. Isä hakee kaupungista lasit. Sen jälkeen meillä  on kaksi huonetta ja lasiveranta. Ja rannassa männyt, ne kauneimmat, uljaina kohti taivasta.

Juhannuksena otetaan valokuva: istun männynoksaan ripustetussa keinussa.  Äidillä on leveähelmainen, avokaulainen leninki, kaulassa helmet, ja isällä valkoinen kesäpuku. Hän nojailee rennosti mäntyyn, jonka oksat ulottuvat melkein maahan.

Minä olen silloin neljän, veljeni kahden ja sisareni yhden vuoden ikäinen.

Kiinteistönvälittäjä hymyilee. Hän tietää, että tärkeimpiin ostopäätöksiin vaikuttaa usein alitajunta ja että uusi koti valitaan helposti tunteella. Tarvitaan vain jotain tuttua: lämpimän leivän tuoksu keittiöstä, pehmeästi  natiseva parketti jalkojen alla, merelle  aukeava näköala.

Tai mäntymetsä ikkunan takana.

Arja Heiman

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s