Metsä minussa: Mikä puu olen? Ylväs mänty? Vai kuusen suojeleva olemus?

2d-liisa-by-markot-game-of-thrones

Kuvaaja Marko Tomperi

Jämsän metsän kauneus, suuruus ja pelottavuus tulevat mieleeni, kun vaellan metsässä ja varon eksymästä. Seuraan ilmansuuntia, aurinkoa. En mene enää yksin vieraaseen metsään, siihen vaikuttaa ikäni. Kunnioitan metsää kuten merta.

Kesällä asun metsässä, mökillä. Aistin puiden läheisyyden. Kuuntelen näkymättömän tuulen havinaa oksilla. Metsän eläimet ovat lähellä. Kukkien tuoksu. Kävelen metsässä polkuja pitkin. Metsä rentouttaa, saa unohtumaan huolet, hymyilemään. Liikkuminen kallioisessa metsässä pitää kuntoa yllä. Se on tärkeää minulle. Omatoimisuus säilyy.

Kerään metsästä ravintoa. Keväällä kuusen kerkkiä, yrttiteeksi kuivaan vadelman ja mustikan lehtiä, nokkosta. Juhannussaunassa tuoksuu vihta. Kesällä ja syksyllä kerään metsävadelmia, mustikoita, puolukoita ja sieniä.

Ainoa asia, mitä inhoan, pelkään ja vihaan, on kaikkialla, ruohossa ja mustikan varvuissa väijyvät punkit. Poistan itsestäni useita punkkeja kesän aikana. Välillä joudun syömään kovan antibioottikuurin ja silti pelkään, jos sittenkin salakavalasti sairastun borreoloosiin. Siro kauris on täynnä punkkeja ja se viihtyy metsässämme, pihallamme.

Lapsena en käynyt metsässä, tai kävin vain harvoin. Kodin vieressä kasvoi pieni metsätilkku, josta ei löytynyt sieniä eikä mustikoita. En ainakaan muista. Savipeltoja riitti, joille hirvet kerääntyivät syömään kauraa.

Työskentelin 1970-luvulla viisi vuotta Kelan autoklinikassa ja kiersimme koko Suomen.
Vapaa-ajat työporukkamme vietti paljon metsissä samoillen. Muistan Pohjois-Karjalan mahtavat tattimetsät, Kainuun ja Jämsän korvasienet, Pohjanmaan puolukat, Lapin hillat, kantarelleja kaikkialla. Teimme ikimuistoisia retkiä yhdessä hiljaisille soille, synkkiin kuusimetsiin tai kipusimme kivikkoiselle tunturin laelle ja näimme ruskan väriloiston. Opin nauttimaan luonnosta, tekemään pitkiä vaellusretkiä. Vaellusmatkoilla olen tutustunut myös Ranskan ja Irlannin metsiin. Toisenlaisiin.

Mikä puu olen? Ylväs mänty? Vai kuusen suojeleva olemus? Pimenevässä illassa sen pelottava synkkyys? Kenties katajan kauneus ja sitkeys, sen marjojen aromi hirvipaistin kastikkeessa?

Liisa Rönnholm

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s